Neljän tunnin sprinttikisa. Päätös osallistumisesta viisi päivää ennen starttia. Pariksi vahvistui kaksi päivää ennen starttia Heikki Räisänen. Suunnitelma pidettiin yksinkertaisena ja selkeänä, lähdetään voittamaan piste
Onneksi kisassa ei ollut prologia vaan päästiin suoraan melomaan. Koska olimme ylimääräiselläjälki-ilmoittautumispaikalla olimme liikenteessä kanootilla. Kaksi joukkuetta meloi kanootilla ja loput kajakilla.
Ensimmäiselle rastille saavuimme kärjessä ja tähän kannattaa melonnassa pyrkiä ettei jää sumppuun. Minä istuin takana ja leimasin oli minulla, yleensä emit ollut keulassa melojalla. Tämä oli hyvä ratkaisu, leimaukseen menin suosiolla järveen, Heikki käänsi kanoottia ja kyytiin tullessa sain jalalla työnnettyä alkuvauhdin. Toiselle rastille hieman muille tasoitusta antava rantautuminen. Kolmosrasti piti hakea juosten, kaksi joukkuetta meni ohi rastille mennessä. Toinen näistä ohitettiin takaisin juostessa ja melonnassa nelosratille mennessä otettiin kärkipaikka lopullisesti haltuun. Melonta osuus oli lyhyt, mutta kisan hikisin osuus Teamityö toimi erinomaisesti, nopealla temmolla vahvaa melontaa.
Melonnan jälkeen Vaara Quest. Luettiin ohjetta, viestinä neljä tehtävää. Otin pienen riskin, en lukenut ohjetta loppuun katsoin ensimmäisen tehtävän ja lähdin sitä suorittamaan (lukekaa AINA ohjeet huolella yhdessä loppuun saakka ja ymmärtäkää tehtävä) juosten kiersin rakennuksen ja heitin gps repun Heikille. Heikki kävi uimapatjailemassa, heitti mulle repun ja minä lähdin suppailemaan, Heikille reppu ja hän kävi questin viimeisen osuuden packraftin. Heikin ollessa viimeisellä osuudella laitoin pyöräkengät jalkaan. Tiedossa oli että seuraavalla ratsilla on juoksua jatai pyöräilyä luvassa, joten Heikki jatkoi matkaa juoksukengillä.
Ensimmäinen MTB siirtymä oli karsea. Mulla sentään lukkopolkimet enkä meinaa pysyä kaverin vauhdissa, etureidet ihan jumissa. Tässä huomasin myös että Vaara questilla oli kadonnut minun lötköpötköni geeleineen, joten loppumatkalle oli jäljellä kaksi snickersiä ja muutama hedelmäkarkki.
Quest seinänousu. Leimaus alhaalla ja ylhäällä, suoritustapa vapaa. Nopea päätös, ei käytetä pyörää, juoksuviesti minä aloitan ja Heikki ankkurina. Juostiin kovaa ja jäi hyvä fiilis. Oman osuuden jälkeen palasin pyörille ja lähdin työntämään pyöriä ylös. Tällä välin Heikki juoksi pyörille, vaihtoi kengät ja hölkkäili minut kiinni. Muita joukkueita ei näkynyt. Pieni sprinttijuoksu teki hyvää. Pyörä kulki ihan erilailla ja reidet oli herännyt mukaan.
Käynti kisakeskuksella ampumahiihtostadionilla ja kisan toinen osuus alkaa. 10 rastilla leimatessa Karsu Nightrider oli hyvällä reitinvalinnalla päässyt lähelle, noin 20m päässä olivat saapumassa kun lähdin leimaamasta. Tämä kohtaaminen aiheutti traumoja kisan loppuun saakka, näin usein mielessäni kuinka Nightriderin Pete tulee rastille mennessä naureskellen vastaan.
Mtb osuus meni mukavasti. Pidettiin napakkaa vauhtia yllä ja rastit haettiin varmasti. Reitin vaihtelevuus oli mukavaa. Heikki jakoi geelinsä ja minä jaoin snickerssit ja karkit. Rastilla 11 Välilammilla oli Quest uinti. Ai että teki hyvää päästä uimaan. Rastivalvoja sanoi että gps jää rannalle ja emit mukaan leimausta varten (vaatteita ei riisuta kisassa vesistötehtävillä, ei vaikka sää olisi pakkasen puolella, pyöräkengätkin saa jäädä jalkaan).
Hirvisärkällä päästiin juoksemaan. Mukava pikku suunnistus, neljä rastia jalan. Ei ongelmia tälläkään osuudella. Lajien vaihdot sujui ripeästi (tätäkin on harjoiteltu ja suosittelen kiinnitämään huomiota yksityiskohtiin vaihdoissa, näissä tulee yllättävän suuria eroja). Loppurata olikin pelkkää MTBtä. Stadionille palatessa todettiin että kisa on toteutettu hyvin, ei epäselviä questejä (usein on muuten hyvä kisa onnistuttu pilamaan huonosti toimivilla quest tehtävillä tai prologilla) Rata ollut mukavan vaihteleva ja suunnistuksellisesti hyvä, ei ohjata liikaa tietylle reitille.
Ampumahiihtostadionilla vielä pari tehtävää. 14 kuvaa sisältänyt kuvasuunnistus. Jokaiselta kuvan paikalta löytyi numerot jotka piti sitten laskea yhteen ja vastaus näyttää paperilla rastivalvojalle, tähän käytimme aikaa puolituntia. Sitten vielä köysirata, radalla oli neljä helppoa tasapainoilu tehtävää. Loppukiri maaliin, mentiin ekaks väärästä välistä maaliin ja kiersimme vielä oikealle väylälle viimeiseen leimaukseen.
Kisa meni nappiin. Fiilikset oli hyvät koko kisaviikon, oli mukava lähteä sprinttikisaan, varsinkin kun edellisen viikon Ursak seikkkailukilpailun Extreme sarjaan osallistuminen peruuntui. Sisu Nightiin osallistuminen sai alkunsa pienestä kaverin kuitista ja sen takia kisaan osallistui vain ja ainoastaan voitto mielessä ;). Perinteinen vaatimattomuus sai jäädä. Kisaa edeltävän yön unet jäi hieman vajaaksi ja töissäkin oli kiireitä meinasi ruokatauko jäädä pitämättä. Kisavarusteet laitoin päälle jo työmatkalla ja repussa oli pakattuna kaikki tarvittava, Heikki tuli hakemaan suoraan töistä. Yhden banaanin sain syötyä ennen starttia. Kotimatkalla vielä pikaruokaa ja kanootin palautus, kotona olin 1:30 ja aamulla seitsemäksi töihin. Hyvin kerkesi työvuorojen välissä kisaamaan.. Ainiin seinänousutehtävään kellotettiin kaikkien sarjojen toiseksi nopein aika 27sekunttia.