Tahko 2016 1/2 triathlon

Jo perinteeksi muodostunut Finntriathlon Tahko alkoi perjantaina 5.8.2016 Lasten triathlonilla. Tällä kertaa kaikki kolme tytärtäni oli mukana kilpailemassa. 13925683_1260553204017268_8412218449722395302_oLasten kisat sujui vauhdikkaasti ja järjestelyt toimivat moitteettomasti. Kisoista jäi hyvä fiilis ja tulemme kuulemma ensi vuonna uudestaan.

Omaan koetukseen valmistautuminen pääsi alkamaan yhdeksän aikaan illalla, kun saavuimme mökille pastapartyn jälkeen. Vahvalla kokemuksella (toinen kerta) T-pussit oli pakattu nopeasti, hieman pään vaivaa aiheutti epävakaa säätiedotus kisapäivälle.

Uinti 1900m. Suurin osa vuoden uinneista tuli tehtyä kaksi viikkoa aiemmin Porkkala swimrunissa ja siitä jäi hyvä luotto omaan uintikuntoon ja kyynärpään toimivuuteen. Ensimmäinen n.600m poijulle oli hakemista, meno tuntui hankalalta. Poijulle pääsin suoralla uinnilla  ei tarvinnut suuntaa korjailla. Kääntymisen jälkeen uinti alkoi tuntua hyvältä ja oma tekeminen löytyi. Seuraava poiju tuli nopeasti ja suunnaksi silta. Muutaman sadan metrin jälkeen huomasin että pääjoukko on karannut ja takana tuleviin on pitkähkö väli. Ihmettelin miten mulle on tullu tämmöinen oma väli missä uida ja luulinkin jo että olen hitain mies ja viisi minuttia myöhemmin startanneet naiset saavuttavat minua jo nyt. Vilkaisin vasemmalle ja kirosin itseni, olin uinut liikaa oikealle. Tasaista sunnan korjausta ja silta lähestyy, keskityin mahdollisimman hyvään tekniikkaan ja vahvaan etenemiseen. Noin 50m ennen siltaa alkoi oikea pohje kramppailla, manasin itsekseni ettei vielä tässä vaiheessa tämmöisiä tarvitse. Sillan ali ja samalla yleisön kannustuksesta lisää voimaa. 100 metriä myöhemmin alkoi myös vasen pohje krampata, mutta onneksi matkaa ei ollut paljoa. Nilkat koukussa uiskennellen että pahimmat krampit helpottaa ja sitten varovaisilla potkuilla loppuun. Käsiä ei tarvinnut säästellä voimaa riitti eikä käsiä seuraavissa lajeissa tarvita.Headin swimrun base puku oli helppo riisua lantiolle jo vedessä. Juosten Headin kaaren ali vaihtoalueelle. Sinistä mattoa juostessa kuuluttaja mainitsi nimeni ja kertoi 37 minuutin alituksesta, olin tyytyväinen vaikka aika oli viimevuotista hitaampi. 36:42 (35:17 vuoden 2015 aika).

Väärän karsinan kautta omaan karsinaan. Puku pois, pikainen jalkojen kuivaus, sukat ja kengät jalkaan, hikinauha ja kypärä päähän, pyöräpaita päälle ja numerovyö lantiolle, pussi naulaan ja juoksuksi. Isäni ja tyttäreni olivat kannustamassa ja huutelivat ohjeita omalle pyöräpaikalleni. Pyörä pois telineestä ja juosten pyöräilyreitin alkuun. T1 kului aikaa 4:22 (4:30).IMG_7255

Pakarat kramppaa! Mitä helv. hyvin alkaa pyöräily. Anna olla ja kampea! Kutakuinkin näillä ajatuksilla alkoi pyöräilyosuus. Tällä kertaa alla oli työmatkapyöräni Cuben crosscountry cycklocrossari ja nyt oli käytössä myös tritanko. Ensimmäinen 4-5km meni kropan lämpiämiseen fillarointiin. 10km jälkeen oli asfaltti märkää ja pikkuhiljaa alkoi sadekkin ripsimään. Kääntöpaikan jälkeen ripsiminen muuttui sateeksi ja hetken kuluttua vettä tuli kaatamalla. Sain rankkasateesta mahtavat fiilikset ja taisin ääneen huudella -Anna tulla vaan! Sadetta ei kauaa kestänyt ja vaikka sukat ja ukko oli litimärkänä ei kylmyys päässyt iskemään missään vaiheessa. Pyöräily sujui hyvin eikä mainittavia notkahduksia ollut ja sain pidettyä positiivisen fiiliksen lähes koko matkan.  Omaa juomaa ei ollut mukana vaan otin ensimmäiseltä huoltopisteeltä vesi- ja urheilujuomapullot. Juomapullojen nappaaminen vauhdissa sujui hyvin ja urheilujuomapullon vaihdoin kaksi kertaa matkan aikana. Viimeistä pulloa vaihtaessa en saanut otetta ensimmäisestä pullosta, mutta seuraavalta huoltajalta sain napattua pullon. Pyöräilyn tavoitteena oli polkea kovaa koko ajan, parantaa viime vuodesta reilusti ja tankata hyvin. 90km matkalla otinkin seitsemän geeliä ja yhden sportyfeel patukan. Voimat tuli aika hyvin käytettyä sillä lopussa oli reidet väsyneet, en himmaillut vauhtia juoksua varten. Vaihtoalueelle tullessa hyppäsin pyörän selästä vauhdissa juoksuun. Aikaa meni 2:48:48 (2:59:29).20160806_143202

T2 Nopeasti pyörä paikalleen. Varustekassille juostessa riisuin pyöräpaidan, koska aurinko paistoi ja ilma oli lämmennyt. T2 kassista lenkkarit, sukat, pyyhe ja paita esiin. Pikainen vilkaisu sukkiin ja ääneen tokaisu -Paskat minä näitä vaiha. Litimärät sukat jäi jalkaan, mutta onneksi lenkkarit oli kuivat. Nauhat solmuun, paita mukaan, kassi naulaan ja juoksuksi. Toisella askeleella manasin että oikea kenkä jäi löysäksi, mutta olkoon nyt ei oo aikaa kiristellä. 2:02 (3:22)

Fiilis juoksuun oli mainio. Väliaikoja en ollut kuullut T1 jälkeen, mutta pyörä oli sujunut niin hyvin että uskoin olevani ennätysvauhdissa. Pakarat hieman oireili juoksussa, mutta harvoinpa juoksu sujuu ilman tuntemuksia. Porukkaa sai ohitella reilusti ja kaikille toivotin tsemmppiä matkaan. Piazzan nousu tuntui yllättävän raskaalta ja huoltopisteeltä otin vettä pienen kulauksen mikä päätyi ”väärään kurkkuun”en malttanut kävellä juodessa ja loput vedestä kaadoin päähän. Mieli teki ottaa muutama kävely askel ja vastasin mielelle ettei tänne oo kävelemään tultu! Juoksu tuntui ihmeen raskaalta ja vauhtia pidin yllä pysyttelemällä minut ohittaneen kaverin vauhdissa. Toisen huoltopisteen ohitin ja kolmannelta otin suolaa ja vettä, yritin olla miettimättä kuinka moni on hikisin käsin samasta astiasta suolaa ottanut. Piazzan kohdalle palatessa näin taas tutut kannustusjoukot, asianmukaiset läpsyt ja askel rullasi. Vaikka jalat oli väsyneet pyrin pitämään ryhdin kunnossa ja askeleen rullaavana. 300m ennen viimeistä huoltopistettä reitin kauimmassa pisteessä maltoin pitää kusitauon, mitä olin vältellyt pyöräilyn puolivälistä lähtien. Huoltopisteeltä vettä, käsien pesuun, suuhun ja päähän, geeliä ja urheilujuomaa. Tämän jälkeen bongasin mustan lippiksen, kaverin jonka olin ohittanut Piazzan alamäessä ja tämä lippis pysytteli edelläni seuraavat n 11km. Juuri ennen ponttoonisillan päättymistä puolimatkan voittaja meni ohitseni ja kuuluttaja mainitsi loppuajaksi 4:27. Matkaa oli vielä kymppi edessä ja totesin ettei mee ainakaan alle viiden tunnin, ajattelin että 5:10 voisi olla mahdollinen. Yhdeksän km ennen maalia alkoi vatsassa tuntua ja kuulua hölskymistä. Seuraavilla huoltopisteillä otin vain suolaa ja tilkan vettä. Viisi km ennen maalia näin mielessäni kuinka lyyhistyn maaliin päästyäni enkä jaksanut enää tsempata ohittamiani kanssakilpailijoita, pidin vain huolen ettei musta lippis pääse karkuun. Kaksi kilsaa maaliin ja päätin kiristää vauhtia vaikka reidet oli hyydyksissä ja musta lippis lähestyy. Mustan lippiksen ohitin hieman ennen vaihtoaluetta ja samalla vaihdoin muutaman sanasen ja tsemppasin vaikkei olisi jaksanut. Katse kolmeen edellä menevään ja päätös mennä vielä heistä ohi. Ennen siltaa oli selät saavutettu ja katse oli vain maalialueessa. -Anna mennä, jaksaa jaksaa! Vielä yksi nousu ja maalisuoran loppukiri.20160806_161959Yritin tuuletta, mutten jaksanut pitää käsiä ylhäällä. Maalissa! Tovin kesti ennekuin sain hengityksen tasaantumaan ja pystyi puhumaan. Kävelin maalialuetta ympäriinsä ja otin Sportyfeelin palautusjuomia, paikallaan ei pystynyt olemaan. Juoksu vei aikaa 1:48:00 (1:42:13) Loppuajaksi tuli 5:19:55 (5:24:53) Tyytyväinen olen sillä parempaan en pystynyt ja enempää ei irti saanut.

Wiima 2016

Vuoden ensimmäinen koetus Wiiman ”sprinttimatka” Kontiolahden AH-stadionilla. Karelian Seikkailu-urheilijat, Wiima

wiima2016-22.jpg

Kisa oli parikilpailu ja parinani oli Toni Markkanen. Tarkoitus oli lähteä näyttämään millaista on seikkailu-urheilu, kyseessä oli Tonin debyytti kisa.

Kisa koostui kolmesta osiosta: 1.pyörä/lumikenkä, 2.hiihto ja 3.potkuri. Alussa oli ammuntaa, panoksena herne ja aseena suu. Toni sai ampua ensin ja minä juoksin sakkokierroksen.

Pyöräilyyn lähdimme kolmantena ja aika nopeasti saavutimme kärkiporukan. Päätimme löysätä hieman tahtia ja ajella voimia säästellen Pyytivaaralle, missä oli lumikenkäily. Pitkälammen sillan jälkeen olimme kakkosina ja käännyimme vasewiima2016-48mmalle, valitsimme hieman pidemmän mutta loivemman reitin. Reitin valinta oli onnistunut sillä saavuimme Pyytivaaralle kärjessä.

Rasti 1 fillarit hankeen ja lumikengät jalkaan. Lumikengät oli lainavarusteet emmekä olleet testanneet niitä etukäteen, se oli  VIRHE! Yksi neljästä kengästä oli valmiiksi rikki. Yritimme korjata kenkää naruhässäkkähärdellillä ja saimme vain aikaa kulumaan. Rasti 2 tornin jälkeen matkamme jatkui lumikenkiä kantaen ja tässä vaiheessa olimme jälleen kolmantena. Rastille 3 mennessä yritimme kahlata hangessa ja se onnistuiwiima2016-61kin jollain tapaa siihen asti kunnes alamäki vaihtui ylämäeksi. Kengät jalkaan ja rikkinäinen kenkä pysyi jalassa kun sitä ei nostanut vaan laahasi hankea pitkin. Rastin 4 jälkeen alkoi olla vahvempaa uraa ja 5 rastille fillareiden luo meno sujui jo hieman vauhdikkaammin. Lumikengät tarakalle ja napakasti 6 rastille. Siitä hyvällä vauhdilla alas Pyytivaaralta. Asemankylältä Stadionille mentiin kovaa peesiajoa, luottaen siihen että hiihdossa kerkiää palautumaan. Ah stadionilla saavuimme yhtäaikaa toisena olleen joukkueen kanssa.

Nyt oli minun vuoro ampua ja Tonin vuoro juosta sakko. Vaihto sujui nopeasti, meillä oli useampi kassipussukkasäkki eri varusteille joten aikaa mennyt varusteiden etsimiseen.

Hiihto ei todellakaan ollut meidän laji. Tonilla talven ensimmäinen kerta ja minulla toinen. 8 rastilla olimme jääneet noin 100m toisena olevaan joukkueeseen ja 9 rastilla etäisyys oli kolminkertaistunut. Rastille 10 mennessä otimmewiima2016-89 riskin, kiitos Tonin ja päätimme mennä tietä pitkin. Tiellä meni metsäsuksiura jota pitkin lykimme tasatyöntöjä ja taisinpa tuumata Tonille että teimme huonon reitinvalinnan. 10 rastille saavuimme juuri samaan aikaan kakkosena olleen joukkueen kanssa, joten reitinvalinta osoittautuikin erinomaiseksi. Rastille 11 vei suora latu-ura ja sieltä ah-stadionille tietä pitkin. Stadionilla oli Tonin vuoro ampua ja pääsin jälleen tutuksi tulleelle sakkokierrokselle.

Kolmas rastikortti ja potkuri mukaan viimeiselle etapille. Nousimme heti osuuden alussa kakkosiksi ja pidimme kovaa vauhtia rastille 13. Alue oli Tonille tuttua joten viimeistään tässä vaiheessa vastuu suunnistuksesta oli Tonilla. Rastien hakujärjestys oli vapaa joten päätimme käydä ne järjestyksessä 13, 16, 15 ja 14. Tonilla oli leimakortti joten 16 mennessä kiristin vauhtia ja jätin Tonin leimaamaan. 15 meno oli alamäkeä,  Toni pääsi potkurilla ohitseni ja kun olin rastilla oli meillä leima kortissa. Lähdimme rastille 14 ja tässä vaiheessa tuli ykkös paikkaa pitävä Trio Erectus vastaan. Kisa sai jälleen uutta vauhtia kun huomasimme että meille voisi olla mahdowiima2016-120llisuus. 14 leimaus ja hankea pitkin potkuria kantaen tielle, mistä alkoi armoton loppukiri. Kuvaaja Kari Kuninkaanniemi otti meistä kuvan ja kertoi että olemme neljä minuuttia jäljessä. Matkaa oli jäljellä 1.7km, joten vauhtia piti kiristää vaikka täysillä mentiin. Lohdutin Tonia ja sanoin ettei ole kuin yksi nousu enää ja tää kestää alle kymmenen minuuttia enää. Vastaus oli tyly -Mie tiiän nää paikat ja niitä mäkiä on vielä kaksi. No juoksimme mäet ja alamäen. Trio E kääntyi tielle ja me menimme pehmeämpää reittiä hypotenuusaa pitkin ja kerkisimme maaliin niukasti ensimmäisinä. Fiilis oli hieman epätodellinen mutta mahtava!

Kisa mentiin hyvissä fiiliksissä alusta loppuun, eikä ongelmat lumikengän kanssakkaan saanut fiilistä notkahtamaan. Kilpailu oli mukavan tasaväkistä ja kolmesta parhaasta joukkueesta jokainen oli nopein yhdellä osuudella. Mainittakoon vielä että joukkue nro 69 Mehukas Metukka nimen keksiminen oli vaikeaa, joten joukkueen nimeämiseksi käytimme avuksi nimeltä mainitsematonta hakukonetta (sponsori sopimus vielä kesken) nimigeneraattoreiden etsimiseen.

Lisää Karin ottamia kuvia: Kari Kuninkaanniemi Wiima kuvat