Tahko 2016 1/2 triathlon

Jo perinteeksi muodostunut Finntriathlon Tahko alkoi perjantaina 5.8.2016 Lasten triathlonilla. Tällä kertaa kaikki kolme tytärtäni oli mukana kilpailemassa. 13925683_1260553204017268_8412218449722395302_oLasten kisat sujui vauhdikkaasti ja järjestelyt toimivat moitteettomasti. Kisoista jäi hyvä fiilis ja tulemme kuulemma ensi vuonna uudestaan.

Omaan koetukseen valmistautuminen pääsi alkamaan yhdeksän aikaan illalla, kun saavuimme mökille pastapartyn jälkeen. Vahvalla kokemuksella (toinen kerta) T-pussit oli pakattu nopeasti, hieman pään vaivaa aiheutti epävakaa säätiedotus kisapäivälle.

Uinti 1900m. Suurin osa vuoden uinneista tuli tehtyä kaksi viikkoa aiemmin Porkkala swimrunissa ja siitä jäi hyvä luotto omaan uintikuntoon ja kyynärpään toimivuuteen. Ensimmäinen n.600m poijulle oli hakemista, meno tuntui hankalalta. Poijulle pääsin suoralla uinnilla  ei tarvinnut suuntaa korjailla. Kääntymisen jälkeen uinti alkoi tuntua hyvältä ja oma tekeminen löytyi. Seuraava poiju tuli nopeasti ja suunnaksi silta. Muutaman sadan metrin jälkeen huomasin että pääjoukko on karannut ja takana tuleviin on pitkähkö väli. Ihmettelin miten mulle on tullu tämmöinen oma väli missä uida ja luulinkin jo että olen hitain mies ja viisi minuttia myöhemmin startanneet naiset saavuttavat minua jo nyt. Vilkaisin vasemmalle ja kirosin itseni, olin uinut liikaa oikealle. Tasaista sunnan korjausta ja silta lähestyy, keskityin mahdollisimman hyvään tekniikkaan ja vahvaan etenemiseen. Noin 50m ennen siltaa alkoi oikea pohje kramppailla, manasin itsekseni ettei vielä tässä vaiheessa tämmöisiä tarvitse. Sillan ali ja samalla yleisön kannustuksesta lisää voimaa. 100 metriä myöhemmin alkoi myös vasen pohje krampata, mutta onneksi matkaa ei ollut paljoa. Nilkat koukussa uiskennellen että pahimmat krampit helpottaa ja sitten varovaisilla potkuilla loppuun. Käsiä ei tarvinnut säästellä voimaa riitti eikä käsiä seuraavissa lajeissa tarvita.Headin swimrun base puku oli helppo riisua lantiolle jo vedessä. Juosten Headin kaaren ali vaihtoalueelle. Sinistä mattoa juostessa kuuluttaja mainitsi nimeni ja kertoi 37 minuutin alituksesta, olin tyytyväinen vaikka aika oli viimevuotista hitaampi. 36:42 (35:17 vuoden 2015 aika).

Väärän karsinan kautta omaan karsinaan. Puku pois, pikainen jalkojen kuivaus, sukat ja kengät jalkaan, hikinauha ja kypärä päähän, pyöräpaita päälle ja numerovyö lantiolle, pussi naulaan ja juoksuksi. Isäni ja tyttäreni olivat kannustamassa ja huutelivat ohjeita omalle pyöräpaikalleni. Pyörä pois telineestä ja juosten pyöräilyreitin alkuun. T1 kului aikaa 4:22 (4:30).IMG_7255

Pakarat kramppaa! Mitä helv. hyvin alkaa pyöräily. Anna olla ja kampea! Kutakuinkin näillä ajatuksilla alkoi pyöräilyosuus. Tällä kertaa alla oli työmatkapyöräni Cuben crosscountry cycklocrossari ja nyt oli käytössä myös tritanko. Ensimmäinen 4-5km meni kropan lämpiämiseen fillarointiin. 10km jälkeen oli asfaltti märkää ja pikkuhiljaa alkoi sadekkin ripsimään. Kääntöpaikan jälkeen ripsiminen muuttui sateeksi ja hetken kuluttua vettä tuli kaatamalla. Sain rankkasateesta mahtavat fiilikset ja taisin ääneen huudella -Anna tulla vaan! Sadetta ei kauaa kestänyt ja vaikka sukat ja ukko oli litimärkänä ei kylmyys päässyt iskemään missään vaiheessa. Pyöräily sujui hyvin eikä mainittavia notkahduksia ollut ja sain pidettyä positiivisen fiiliksen lähes koko matkan.  Omaa juomaa ei ollut mukana vaan otin ensimmäiseltä huoltopisteeltä vesi- ja urheilujuomapullot. Juomapullojen nappaaminen vauhdissa sujui hyvin ja urheilujuomapullon vaihdoin kaksi kertaa matkan aikana. Viimeistä pulloa vaihtaessa en saanut otetta ensimmäisestä pullosta, mutta seuraavalta huoltajalta sain napattua pullon. Pyöräilyn tavoitteena oli polkea kovaa koko ajan, parantaa viime vuodesta reilusti ja tankata hyvin. 90km matkalla otinkin seitsemän geeliä ja yhden sportyfeel patukan. Voimat tuli aika hyvin käytettyä sillä lopussa oli reidet väsyneet, en himmaillut vauhtia juoksua varten. Vaihtoalueelle tullessa hyppäsin pyörän selästä vauhdissa juoksuun. Aikaa meni 2:48:48 (2:59:29).20160806_143202

T2 Nopeasti pyörä paikalleen. Varustekassille juostessa riisuin pyöräpaidan, koska aurinko paistoi ja ilma oli lämmennyt. T2 kassista lenkkarit, sukat, pyyhe ja paita esiin. Pikainen vilkaisu sukkiin ja ääneen tokaisu -Paskat minä näitä vaiha. Litimärät sukat jäi jalkaan, mutta onneksi lenkkarit oli kuivat. Nauhat solmuun, paita mukaan, kassi naulaan ja juoksuksi. Toisella askeleella manasin että oikea kenkä jäi löysäksi, mutta olkoon nyt ei oo aikaa kiristellä. 2:02 (3:22)

Fiilis juoksuun oli mainio. Väliaikoja en ollut kuullut T1 jälkeen, mutta pyörä oli sujunut niin hyvin että uskoin olevani ennätysvauhdissa. Pakarat hieman oireili juoksussa, mutta harvoinpa juoksu sujuu ilman tuntemuksia. Porukkaa sai ohitella reilusti ja kaikille toivotin tsemmppiä matkaan. Piazzan nousu tuntui yllättävän raskaalta ja huoltopisteeltä otin vettä pienen kulauksen mikä päätyi ”väärään kurkkuun”en malttanut kävellä juodessa ja loput vedestä kaadoin päähän. Mieli teki ottaa muutama kävely askel ja vastasin mielelle ettei tänne oo kävelemään tultu! Juoksu tuntui ihmeen raskaalta ja vauhtia pidin yllä pysyttelemällä minut ohittaneen kaverin vauhdissa. Toisen huoltopisteen ohitin ja kolmannelta otin suolaa ja vettä, yritin olla miettimättä kuinka moni on hikisin käsin samasta astiasta suolaa ottanut. Piazzan kohdalle palatessa näin taas tutut kannustusjoukot, asianmukaiset läpsyt ja askel rullasi. Vaikka jalat oli väsyneet pyrin pitämään ryhdin kunnossa ja askeleen rullaavana. 300m ennen viimeistä huoltopistettä reitin kauimmassa pisteessä maltoin pitää kusitauon, mitä olin vältellyt pyöräilyn puolivälistä lähtien. Huoltopisteeltä vettä, käsien pesuun, suuhun ja päähän, geeliä ja urheilujuomaa. Tämän jälkeen bongasin mustan lippiksen, kaverin jonka olin ohittanut Piazzan alamäessä ja tämä lippis pysytteli edelläni seuraavat n 11km. Juuri ennen ponttoonisillan päättymistä puolimatkan voittaja meni ohitseni ja kuuluttaja mainitsi loppuajaksi 4:27. Matkaa oli vielä kymppi edessä ja totesin ettei mee ainakaan alle viiden tunnin, ajattelin että 5:10 voisi olla mahdollinen. Yhdeksän km ennen maalia alkoi vatsassa tuntua ja kuulua hölskymistä. Seuraavilla huoltopisteillä otin vain suolaa ja tilkan vettä. Viisi km ennen maalia näin mielessäni kuinka lyyhistyn maaliin päästyäni enkä jaksanut enää tsempata ohittamiani kanssakilpailijoita, pidin vain huolen ettei musta lippis pääse karkuun. Kaksi kilsaa maaliin ja päätin kiristää vauhtia vaikka reidet oli hyydyksissä ja musta lippis lähestyy. Mustan lippiksen ohitin hieman ennen vaihtoaluetta ja samalla vaihdoin muutaman sanasen ja tsemppasin vaikkei olisi jaksanut. Katse kolmeen edellä menevään ja päätös mennä vielä heistä ohi. Ennen siltaa oli selät saavutettu ja katse oli vain maalialueessa. -Anna mennä, jaksaa jaksaa! Vielä yksi nousu ja maalisuoran loppukiri.20160806_161959Yritin tuuletta, mutten jaksanut pitää käsiä ylhäällä. Maalissa! Tovin kesti ennekuin sain hengityksen tasaantumaan ja pystyi puhumaan. Kävelin maalialuetta ympäriinsä ja otin Sportyfeelin palautusjuomia, paikallaan ei pystynyt olemaan. Juoksu vei aikaa 1:48:00 (1:42:13) Loppuajaksi tuli 5:19:55 (5:24:53) Tyytyväinen olen sillä parempaan en pystynyt ja enempää ei irti saanut.

Isi tullaan toistekki triatloonaamaan

Ensimmäinen triathlon kokemus oli 2014 Kupiossa lapsi-aikuinen sarjassa, mistä jäi lapselle ja isälle mainiot muistot. Finntriathlon Tahko 2015 oli meille konkareille jo toinen kerta.

Muutama viikko ennen Tahkon koetusta huomasin Headin fb sivuilla #headhero kilpailun ja o11247891_1006388029433788_3037028178831159972_osallistuin siihen. Pari päivää myöhemmin tuli mailia että paikka Tahkolle järjestyy ja enää piti vain matka valita. Täysimatka houkutti mutta aloin miettiä että pelkän maratonin juokseminen tällä harjoittelulla olisi vaativa urakka, joten järki käteen ja matkaksi puolikas. Perjantai meni tyttären, lasten triathlonissa vauhdikkaasti ja sen jälkeen pääsi valmistautumaan omaan koetukseen.

Uinti oli täysi mysteeri, en ole koskaan uinut kilpaa ja vähän arvellutti puheet uinnin rajusta kontaktista. Haaveilin 38min ja 40min asetin itselleni tavoitteeksi. Viimeisin neuvo kokeneemmalta kaverilta oli ettei uinnissa tarvitse säästellä ja tätä päätin noudattaa.

Aallokko oli melko kova ja alkuun mentiin vasta-aaltoihin, pari kertaa hörppäsin vettä ja yllättävän nopeasti löytyi rytmi aaltojen suhteen. N.50m uitua alkoi olkapäissä tuntua väsymystä. Hetken ehdinkin jo manailla ennenkuin naurahdin ja samalla hörppäsin vettä ja ajattelin että 200-300m jälkeen se helpottaa ja niinhän siinä kävikin.

Tuuria oli kääntöpoijulle tultaessa kun joku ui edelleni ja hetken kuluttua kääntyi 90 astetta vasemmalle, nostin päätä ja katsoin minne kaveri on menossa ja huomasin poijun olevan kosketusetäisyydellä. Olin unohtanut kisa huumassa tarkkailla suuntaa. Seuraavalle poijulle muistinkin seurata suunta tarkemmin ja siitä olikin helppoa tarkkailla suuntaa seuraamalla etäisyyttä rantaan.

Tahkon ponttonisillalle saapuminen oli mainio kokemus ja yleisöltä sai hyvin tsemppiä matkaan. Viimeisellä sadalla metrillä alkoi oikea pohje kramppailla ja loppumatkan meninkin vain käsiä käyttäen. Rantaan saapuessa oli kädet aika väsyneet ja uupuneet uintiin. Hauskaa oli uinnin aikana kuulla mielessään kesän aikana tutuksi tulleiden Karjalan Uimarit-69 jäsenten tekniikka neuvoja ja apua niistä myös olikin.  Aikaa kului 35:17! Kolme minuuttia nopeammin kuin haave aika.

Kontaktia oli jonkin verran muttei läheskään niin paljoa kuin olin odotellut, joitakin osumia tuli kanssakilpailijoiden käsistä ja jaloista ja päättipä joku matkan puolen välin paikkeilla uida selkäni yli. Jälkeenpäin tulin siihen tulokseen että uppopallo taustasta on hyötyä triathlonin uintiin kontaktin kestämiseksi.

Vaihdossa tärvääntyi turhan pitkään aikaa puvun pois saamiseksi erityisesti nilkassa olleen ajanotto chipin takia.T1

Pyöräily alkoi hurjissa fiiliksissä ja ensimmäisen nousun jälkeen rauhoittelin menoa tasaisemmaksi. Suuri kysymysmerkki oli tämäkin laji, ei aiempaa kisakokemusta. Tavoitteena oli 3:10-15 ja haaveena kolme tuntia. Pyöränä minulla oli työmatkafillarini, cyclocross mallia Focus mares ja tähän kisaan olin hommannut ensimmäistä kertaa alle maantierenkaat 23mm. Nämä renkaat antoikin kallistaa pyörää enempi kuin mihin olin tottunut ja ensimmäisen kerran kääntöpaikalle mennessä osuikin poljin maahan ja takarengas pomppasi ilmaan, mutta onneksi liike jatkui oikeaan suuntaan. Pyöräilyyn en ottanut juomaa ollenkaan mukaan vaan luotin järjestäjän juomahuoltoon, mikä toimikin mainiosti.

 

N.30km kohdalla tuli jonkinlainen ahaa elämys ja ihmettelin miksi poljen niinkuin poljen eli en ollenkaan omalla tyylilläni. Käytin pienempää vaihdetta kuin normaalisti ja suurempaa kadenssia. Samalla myös huomasin himmaavani vauhtia kun joku meni ohi ja jättäydyin sen 10m mikä oli peesikiellon rajana. Päätin polkea loppumatkan omalla tyylilläni ja ohitetuksi tultuani en hiljentänyt vauhtia. Ensimmäinen 24km pyöräilystä olikin ainoa väliaika mikä jäi alle 30km/h ollen 29.9km/h.

60km paikkeilla tuli hankalampi vaihde ja ajatus loppumatkasta tuntui pitkältä. Minulla ei ollut mitään tietoa kuluneesta ajasta sillä en ole käyttänyt kelloa kisoissa vuosiin. Ksysyinkin siis eräältä kanssakilpailijalta ohimennen aikaa ja samalla sain kuulla että hän oli käyttänyt uintiin n35min. Siinä sitten järkeilin että oma uinnin aika täytyy olla hivenen nopeampi ja tämä tieto riitti piristysruiskeeksi. On se jännä juttu miten paljon vaikuttaa mieliala omaan tekemiseen ja jaksamiseen.

80km jälkeen alkoi tuskien taival. Tuntui ettei tarvinnut olla kummoinen ylämäki ja vauhti hyytyy mateluksi. Erään nousun aikana päätinkin heittää vettä mäen huipulla ja samalla hengähtää. Tämä oli hyvä ratkaisu, kampi pyöri taas hieman paremmin ja nyt ei tarvinnut suorittaa ksyeistä toimenpidettä vaihdon aikana. Viimeiset viisi kilometriä olin todella väsynyt, halusin vain päästä nukkumaan ja tällä matkalla näin myös hallusinaation. Pientareella oli sänky, jossa oli valkoiset lakanat ja pehmeän näköinen valkoinen peitto ja tyyny. Kysyin joltakin talkoolaiselta ohi ajaessani voinko mennä tuohon nukkumaan.

Vaihtoa lähestyessäni alkoi pelottaa pysynkö pystyssä kun nousen pois satulasta. Tulin siihen tulokseen etten kokeile pystyssä pysymistä vaan hyppään pyörän kyydistä suoraan juoksuun ettei jää vaihtoehtoja. Mielessäni näin kuitenkin otoksen Terminator 2sta, kun T1000 jäätyy ja yrittää kulkea eteenpäin.. No minulta ei sentään jalat katkennut ja juoksu onnistui, tämän huomattuani huusin äänen -Pystyn juoksemaan! Fiilikset oli huikeat en malttanut ottaa vaihtoalueella kävely askelia ollenkaan nautein vaan juoksemisesta ja siitä miten hyvältä se tuntui. Aikaa pyöräilyyn meni 2:59:29! Reilusti alle oman haave ajan.

Juoksu kulki uskomattomissa fiiliksissä, olin hämilläni siitä kuinka pyöräilyn kurimuksesta voi päästä tälläiseen euforiseen hurmokseen. Ohitin niitä selkiä jotka minut pyöräilyssä ohitti, toivotin heille tsemppiä loppumatkaan. Huoltopisteillä vaihdoin kävelyyn ja tankkasin huolellisesti geeliä, urheilujuomaa ja hörppy vettä ja loput päähän ja niskaan. Tavoitteeni juoksuun oli 1h45min, vaikea oli arvioida mikä on juoksukuntoni, koska matka oli kesän pisin yhtenäinen juoksuni.

EnsimmäiJuoksunen kierros meni fiilistellessä ja toisella kierroksella sillalla olin vahvasti sitä mieltä että juoksenkin maratonin kun kulkee näin hyvin.Kolme kilometriä myöhemmin tulin kuitenkin siihen tulokseen että kyllä tämä puolikas riittää sittenkin ja viimeisen seitsemän kilometriä yritin pitää samaa vauhtia yllä. Vauhtia auttoi pitämään n.100m päässä juokseva valko/vihreä pukuinen nainen ja hieman ennen siltaa saavutinkin hänet ja kiitin ja toivotin tsemppiä loppumatkalle. Sillalla aloittelin loppukiriä ja oli melko varma että maalissa käyn nurmikolle nukkumaan. Ei tarvinnut nukkua maalissa, kummasti sitä alkaa piristyä kun hetken hengähtää ja pysyy pienessä liikkeessä. Pientä tankkausta Sportyfeeliltä ja kannustusjoukkojen luo.

Olin tyytyväinen omaan suoritukseen sillä sain kropastani irti sen mitä sillä oli annetavana, missään lajissa en säästellyt seuraavaan. Juoksuun kului aikaa 1:42:13 eli sekin meni paremmin kuin olin suunnitellut. Seuraavalla kerralla sitten roima tulos parannus tai pidempi matka..

Viikonloppu meni kaikin puolin mainioisti ja kaiken kruunasi tyttären kommentti kotimatkalla: ”Isi tullaan toistekki triatloonaamaan”.

Kiitokset HEADille ilman #headhero kilpaa olisi tämä jäänyt kokematta. Kiitokset myös Karjalan Uimarit-69 konkareille treeniseurasta, vinkeistä, ohjeista ja erityisesti kannustuksesta reitin varrella.