Ursak 2017 -27h Seikkailua Tuupovaarassa

8:00 saimme reittikirjan ja kartat. SaUrsak2017-1malla alkoi ankara reittiin perehtyminen ja kaikki muu jäi ulkopuolelle. Kaksi tuntia myöhemmin starttasimme prologiin ja pää löi tyhjää.

Prologi: kartta, rastimääreet ja leimakortti piti löytää annettujen ohjeiden mukaisesti. Toni otti kartan ja hoiti suunnistuksen mallikkaasti. Onnistuimme huolella hölmöilemään uimapatjaosuuden, luulimme että se on viimeisellä rastilla mikä oli merkattu Qlla ja uimapatjaosuus lyhyemmillä sarjoilla olisi eripaikassa, joten otimmme vain leiman.

_DSC1366Questilla olikin sitten vaijeriliuku, tässä kastuminen ei haitannut kun olimme jo aiemmin oikaisseet uimalla.

MTB Otimme pyörät koulun seinän vierestä ja matkaan. Mikäs ääni tuo on?? jarrupala laahaa jarrulevyä!! Mitä lie tapahtunut viime pyöräilyn jälkeen, mahtavaa aloittaa pyöräily kun heti ensipolkaisusta ilmenee ongelmia.

CP1 lötyi nätisti ja CP2 olimme pienemmillä teillä ja kartalle pääsy tuotti hieman ongelmia. CP3 löytyi helposti ja samalla yritin korjata pyörän jarrua siinä onnistumatta.

CP4 kumpare PahaRastipummi etsimme rastia 50min ja sinä aikana kuljimme 2200m (pyöräilykengät jalassa). Minkä seurauksena Tonin reidet alkoi temppuilla ja allekirjoittaneen päkiä oli kuin tulessa CP5lle mennessä. Päkiä ongelman vuoksi vaihdoin lenkkarit jalkaan lyhyemmänkin juoksuosuuden ajaksi ja Myllytuvalta eteenpäin polkiessa oli vasemmassa jalassa pyöräkenkä ja oikeassa jalassa lenkkari.

CP6 Quest juoksimme reitin joka oli merkattu vessapaperilla jonka päätteeksi oli ammunta. Taulut oli ampumahiihdosta tutut viisi mustaa rinnakkain olevaa rengasta, ammu vasemmalta sanottiin ja minä ammuin oikealta. Toisen ohilaukausen jälkeen rastivalvoja sanoi ammu punaista rengasta ja silloin tajusin että ammuin oikealta vasemmalle enkä vasemmalta niinkuin oli ohjeistettu. Olimme talvella käyneet lumikenkävaelluksella minkä lähtöpaikkana oli sama kuin wcpaperi radan alku.

CP8 n7,5h tuntia startista pidimme rastilta lähtiessä pikaisen tankkauksen, tähän asti olimme tulleet pelkillä geeleillä ja juomalla. Aamupalasta oli aikaa 11 jo tuntia. Muistan katsoneeni kelloa ja ajatelleeni että nyt pitää huolehtia että ainakin kolmen tunnin välein tankataan enemmän, se jäi ajatuksen tasolle.

CP11 Quest Myllykoski, muistoja mieleen olin vaeltanut PaP1100279.JPGimenpojan polun kevättalvella 2009. Tehtävänä oli kulkea ansapolku ja merkata oikea vastaus annettun lappuseen. Kolme neljästä muistin aiemman vierailun jäljiltä. Tankkasimme suklaata, pähkinöitä, lakuja, karkkia ja banaania. Täydensimme juomavarastot ja huomasin juoneeni jo yli kolme litraa tosin olihan matkaa tehty jo 9,5h auringon paisteessa. Aikaa meni 25min huoltoineen ja tehtävineen.

 

P1100263.JPG

CP12 meno mukaili Paimenpojan polkua ja näytti rakennukset reitinvarrella olevan samassa kunnossa kuin kahdeksan vuotta aiemmin. Oli mukavaa ajella polkuja vaikkei lenkkari aina polkimella meinannut pysyä. CP12 oli myös Quest suunnistus ja tässä jouduimme ensimmäisen kerran cutt offiin, emme saaneet suorittaa tehtävää vaan meidän piti jatkaa suoraan melonnan alkuun.

Mutalahti CP16 ja CP17. Melkoinen yllätys oli kun oma auto tuli hieman ennen CP:tä vierelle, vaimoni oli Venäjältä palatessaan katsonut gps jälkeämme ja tuli kannustamaan meitä. Melontaan lisäsin vaatetusta irtohihoilla ja neopreenikäsineillä.

Järvellä suunnistaminen on oma juttunsa minkä olin huomannut talvisilla vaelluksilla, eikä melonta ollut poikkeus. Oli mukavaa vaihtaa lajia ja päästää jalat vähän helpommalla ja tämä alkuinnostus meinasi aiheuttaa rajarikkomuksen. Arvion matkan Ursak2017-627väärin, sotkin saaret toisiinsa ja päädyimme rajavyöhekkeen reunalla. CP19 oikaisimme kajakkia kantaen sulkulahden kautta ja samaan ratkaisuun näytti päätyneen myös Taidottomat Expedition Team ja The Pacman Extensions. Melonta oli kisan hienoimpia kokemuksia, peilityyni lämmin kesä yö auringon laskusta auringon nousuun. Aikaa meni hieman yli viisi tuntia ja matkaa kertyi 27.8km

Rullaluistelu Oinassalmi-Mutalahti 37km. Tämä oli meidän heikoin laji, joten päädyimme lyhentämään luistelua 28,5km ja vaihdoimme sen 13km juoksuun/kävelyyn. Ursakin fb Ursak2017-633sivulla olleen kuvan ja videon perusteella onnistuimme tekemään ennakkotiedusteluaUrsak2017-657 reitistä ja lajeista. En tiedä oliko tarkoitus että näin pystyy päättelemmän, mutta oli hienoa ratkaista arvoitus.  Näin ollen rullaluistelun osuus meillä oli 9,5km.

Tonin reidet oli kovilla ja uupumus oli aikamoinen Mutalahteen saavuttuamme Jouduin huolehtimaan että kaveri muistaa syödä. Hetken mietin uskoltaako matkaa jatkaa ja toisaalta vastaavassa tilanteessa en itse haluisi keskeytyksestä puhuttavankaan.

Jouduimme jälleen cutt offiin ja meidän piti päästä yhdeksään mennessä Myllytuvalle keritäksemme kanootti osuudelle. Kello 7:37 lähdimme jatkamaan matkaa aamuauringon lämmittäessä mukavasti, 16km asfalttia ja 9km soraa. Vajaa kymppi oltiin poljettu kun huomasin Tonin seilailevan, kaveri nukahteli pyörän selässä. Pysähdyimme Lerssinkankaan kohdalle ja komensin Tonin maahan. Kahdeksan minuuttia hieroin kaverin reisiä hänen nukkuessa, jonka jälkeen käytin kaksi minuuttia omaan huoltoon. 10min tehokkaan huollon aikana oli Pacmanit mennyt meidän ohitse.  9km myöhemmin oli minun vuoro torkahdella satulassa, torkahtelu tuli täysin yllättäen sillä en tuntenut itseäni väsyneeksi. Katsoin kelloa ja totesin ettemme tule kerkiämään melontaan, joten päätimme pitää tauon ja kävimme ojanreunalle nukkumaan. Katsoin kelloa 8:58 ja suljin silmät. Aurinko paistoi helteisesti suojasin olkavarrella silmiä, oli epämiellyttävän kuuma ja alkoi ärsyttää, lepäsin ja manailin mielessäni etten saa nukuttua. Olkoon katsoin kelloa 9:00 herätin Tonin ja jatkoimme matkaa, enää en torkahdellut. Oli mielenkiintoista huomata miten kahden minuutin lepo piristi ja nosti mielialaa vaikka uneen asti en päässyt.

Ursak2017-6979.30 olimme Myllytuvalla, joten matkamme jatkui pyöräsuunnistuksella kohti Tuupovaaraa. Hieman harmitti että missasimme melonnan ja jouduimme jälleen cut offiin. Fiilis oli kuitenkin hyvä ja hieronnasta oli ollut apua ja saimme pidettyä kelpo vauhtia viimeisellä MTB osuudellamme. Mielenkiinnolla odottelimme mitä kivaa meille on loppuun keksitty.

Tuupovaarassa kävimme ensin ampumassa ekoaseilla ja sen jälkeen suoritimme poliisisuunnistuksen. Meidän piti kulkea suppamaastossa lippusiiman mukaan ja aina kun löysimme neulan oli merkattava karttaan sijaintimme. Huonoksi onneksemme olimme jättäneet reput lähtöpaikalle eikä meillä ollut juomaa mukana.Ursak2017-719 Kuvittelin mielessäni miten reitintekijä on hekotellut typerä virne naamallaan kun lippusiimaa on vienyt, aivan loistavaa loppukypsytystä. Kun rata oli viimeinkin suoritettu kävimme vielä suunnistamassa ja tälle etapille lähti juomaakin mukaan. Suunnistuksen jälkeen suuntasimme Tuupovaaran koululle maaliin.

Aikaa käytimme 27h10min ja cut offeja keräsimme ennätysmäärän. Virheitä teimme paljon. Vaikeinta kisassa oli materiaalin jaon ja startin välinen aika, olin erittäin vahvasti epämukavuusalueella toimiessani joukkueemme suunnistajana.

 

 

 

 

 

Mainokset

Porkkala SwimRun 2017

Kolmatta kertaa mukana Porkkala swimrunissa.

Tällä kertaa emme olleet päässeet joukkueena harjoittelemaan kertaakaan. Uimassa kävin ensimmäisen kerran kuluvalle  kesälle kisaa edeltävänä torstaina. Viikko ennen starttia kävin Pallaksella juoksemassa ensimmäisen ultrajuoksuni, joten uinti ei ollut kuulunut harjoitusohjelmaan.

Tänä vuonna reitti oli jälleen muuttunut, mikä on oikeastaan hyvä, niin ei tarvitse vertailla aiempiin suorituksiin. Ensimmäinen juoksu oli pidempi kuin aimemmilla kerroilla ja sää oli helteinen, joten jätimme Headin swimrunpuvuistamme molemmat vetoketjut auki ja hartiat paljaaksi.

IMG_7730
Kuvaaja Harri Hyttönen

Ensimmäinen huoltopiste tuli yllättävän nopeasti vastaan ja emitin leimaus heti perään, pieni uinti, uusi leimaus ja takaisin veteen. Tällä kertaa Upinniemen eteläpään juoksu-osuudet tuntuivat helpommilta kuin vuotta aiemmin, vaikka jalassa oli sama tossu kuin silloinkin ja olin luvannut itselleni, etten niillä kengillä tänne enää tule.

Hankalimmat kivikot jäivät taakse ja pääsimme uimaan kohti Vuohisaarta. Tässä reittimme yhtyi lyhytmatkalaisten kanssa ja pääsimme meille soveltuvampaan juoksumaastoon. Osuudet vaihtuivat mukavaan tahtiin ja samanvauhtiset parit loi mukavaa kisatunnelmaa, veteenmeno ja sieltä poistulo sujui meiltä vauhdikkaasti, missä pääsimmekin kasvattamaan eroja.

Matkamme sujui hyvää vauhtia, uinti tuntui vahvalta ja juoksukin oli helpon tuntuista. Puntarilta mereen meno meinasi olla kohtalokas joukkueellemme. Hyppäsin edeltä mereen ja takaa kuului tuskainen karjahdus – Mikko liukastui ja taittoi jalkapöydän ulkosyrjän. Matkamme jatkui Pukinsaareen, missä oli toinen huoltopiste. Huollon jälkeinen juoksuosuus tarkkailtiin ja kuulosteltiin jalan toimintaa: vaikka tekee kipeää, ei pysäytä. Sisukkaasti Mikko jatkoi kipeällä jalalla ja pääsimme kolmannelle huoltopisteelle.

Seuraavaksi edessä oli kisan pisin uintiosuus 1000m. Muistelin viimevuoden pitkää uintia, jolloin osuuden loppupuolella oli poiju suunnassa pysymisen helpottamiseksi. Lähdin kaartamaan vasemmalle löytääkseni poijun  ja päätyäksemme oikeaan niemeen. Kanoottimeloja tuli luoksemme opastamaan meitä oikeaan suuntaan ja minulla oli vaikeuksia nähdä n.600m päässä olevaa kylttiä, mikä näytti maihinnousupaikan. Kun kyltti vihdoin näköpiiriin sattui oli loppumatka suorempaa uintia.

Sopivan mittainen juoksu Homuksen läpi 200m uinti  pienelle saarelle ja miltei kohtalokas veteenmeno. Tällä kertaa oli minun vuoro. Menin varovasti vesirajaan ja seuraava mitä huomaan on että löin lavat ja pääni kallioon, pamaus oli aikamoinen. Valuin mereen, käännyin mahalleni ja hetkeen en pystynyt puhumaan. Mikko ja toinen paikalla ollut joukkue miettivät jo näkyvissä olleen kajakin avuksi kutusmista. Käsien liikuttelu teki kipeää, lavat ja selkä tuntui epämiellyttäviltä. Kävin istumaan ja kokeilin pyörittää käsiä, onnistuu riittävästi.

Team jalka- ja käsipuoli jatkoi matkaa. Uintitekniikkani muuttui loppumatkalle, oikea käsi oli hieman liikerajoitteinen ja äkkiliikkeet säväyttivät ikävästi. Seuraavan tunnin aikana laskin mielessäni kymmeneen usamman kerran, kertasin presidenttejä ja totesin missä olen. Enää ei ainoastaan Mikon turvonnut ja kauniisti tummunut jalkapöytä hidastanut juoksua, lisäksi allekirjoittaneen liikerajoitteinen uinti pudotti uintinopeuttamme. Heelvetin hyvin menee, mutta menee kuitenkin.

Huoltopiste number neljä, Mikko pyysi Buranaa ja samalla pyysin itsellenikin. 300m uinti ja olipa mukava päästä juoksemaan, Mikolle taas uinnit sopi paremmin. Kisan pisin juoksu, uimalakit päästä ja vetoketjut puvusta auki. Matkan,teko oli Mikolle tuskallista, kaveri ei kovin helposti valita, mutta nyt oli ongelmia. Kaksi joukkuetta ohitti meidät juoksun aikana. Yritimme vain mennä eteenpäin, loppuajalla ja sijoituksella ei ollut merkitystä. Vielä oli 400m uinti ennen viimeistä huoltopistettä.

Avasimme vetoketjut edestä ja hölkkäilimme kohti Vattusaaria. Viimeiset uinnit 490m kolmella pienellä juoksulla höystettynä. Etelätuuli pääsi puhaltelemaan vapaasti Upinniemen selkään mukavan aallokon kisan viimeisille uintiosuuksille.

Viimeinen juoksu! Hölökkäilimme kohti maalialuetta ja yritimme ottaa jotain loppukirin tapaista. Maalisuoralla tuli kuuluttaja juoksemaan rinnalle ja kyselemään keitä te ootte? Karelian seikkailu-urheiljoita! Ylitimme rintarinnan maaliviivan, yritin tuulettaa mutta oikea käsi ei noussut rintaa korkemmelle. Hymy saa riittää tällä kertaa!

IMG-20170722-WA0003
Se on siinä! Norppa ja Saukko

 

 

Wiima 2016

Vuoden ensimmäinen koetus Wiiman ”sprinttimatka” Kontiolahden AH-stadionilla. Karelian Seikkailu-urheilijat, Wiima

wiima2016-22.jpg

Kisa oli parikilpailu ja parinani oli Toni Markkanen. Tarkoitus oli lähteä näyttämään millaista on seikkailu-urheilu, kyseessä oli Tonin debyytti kisa.

Kisa koostui kolmesta osiosta: 1.pyörä/lumikenkä, 2.hiihto ja 3.potkuri. Alussa oli ammuntaa, panoksena herne ja aseena suu. Toni sai ampua ensin ja minä juoksin sakkokierroksen.

Pyöräilyyn lähdimme kolmantena ja aika nopeasti saavutimme kärkiporukan. Päätimme löysätä hieman tahtia ja ajella voimia säästellen Pyytivaaralle, missä oli lumikenkäily. Pitkälammen sillan jälkeen olimme kakkosina ja käännyimme vasewiima2016-48mmalle, valitsimme hieman pidemmän mutta loivemman reitin. Reitin valinta oli onnistunut sillä saavuimme Pyytivaaralle kärjessä.

Rasti 1 fillarit hankeen ja lumikengät jalkaan. Lumikengät oli lainavarusteet emmekä olleet testanneet niitä etukäteen, se oli  VIRHE! Yksi neljästä kengästä oli valmiiksi rikki. Yritimme korjata kenkää naruhässäkkähärdellillä ja saimme vain aikaa kulumaan. Rasti 2 tornin jälkeen matkamme jatkui lumikenkiä kantaen ja tässä vaiheessa olimme jälleen kolmantena. Rastille 3 mennessä yritimme kahlata hangessa ja se onnistuiwiima2016-61kin jollain tapaa siihen asti kunnes alamäki vaihtui ylämäeksi. Kengät jalkaan ja rikkinäinen kenkä pysyi jalassa kun sitä ei nostanut vaan laahasi hankea pitkin. Rastin 4 jälkeen alkoi olla vahvempaa uraa ja 5 rastille fillareiden luo meno sujui jo hieman vauhdikkaammin. Lumikengät tarakalle ja napakasti 6 rastille. Siitä hyvällä vauhdilla alas Pyytivaaralta. Asemankylältä Stadionille mentiin kovaa peesiajoa, luottaen siihen että hiihdossa kerkiää palautumaan. Ah stadionilla saavuimme yhtäaikaa toisena olleen joukkueen kanssa.

Nyt oli minun vuoro ampua ja Tonin vuoro juosta sakko. Vaihto sujui nopeasti, meillä oli useampi kassipussukkasäkki eri varusteille joten aikaa mennyt varusteiden etsimiseen.

Hiihto ei todellakaan ollut meidän laji. Tonilla talven ensimmäinen kerta ja minulla toinen. 8 rastilla olimme jääneet noin 100m toisena olevaan joukkueeseen ja 9 rastilla etäisyys oli kolminkertaistunut. Rastille 10 mennessä otimmewiima2016-89 riskin, kiitos Tonin ja päätimme mennä tietä pitkin. Tiellä meni metsäsuksiura jota pitkin lykimme tasatyöntöjä ja taisinpa tuumata Tonille että teimme huonon reitinvalinnan. 10 rastille saavuimme juuri samaan aikaan kakkosena olleen joukkueen kanssa, joten reitinvalinta osoittautuikin erinomaiseksi. Rastille 11 vei suora latu-ura ja sieltä ah-stadionille tietä pitkin. Stadionilla oli Tonin vuoro ampua ja pääsin jälleen tutuksi tulleelle sakkokierrokselle.

Kolmas rastikortti ja potkuri mukaan viimeiselle etapille. Nousimme heti osuuden alussa kakkosiksi ja pidimme kovaa vauhtia rastille 13. Alue oli Tonille tuttua joten viimeistään tässä vaiheessa vastuu suunnistuksesta oli Tonilla. Rastien hakujärjestys oli vapaa joten päätimme käydä ne järjestyksessä 13, 16, 15 ja 14. Tonilla oli leimakortti joten 16 mennessä kiristin vauhtia ja jätin Tonin leimaamaan. 15 meno oli alamäkeä,  Toni pääsi potkurilla ohitseni ja kun olin rastilla oli meillä leima kortissa. Lähdimme rastille 14 ja tässä vaiheessa tuli ykkös paikkaa pitävä Trio Erectus vastaan. Kisa sai jälleen uutta vauhtia kun huomasimme että meille voisi olla mahdowiima2016-120llisuus. 14 leimaus ja hankea pitkin potkuria kantaen tielle, mistä alkoi armoton loppukiri. Kuvaaja Kari Kuninkaanniemi otti meistä kuvan ja kertoi että olemme neljä minuuttia jäljessä. Matkaa oli jäljellä 1.7km, joten vauhtia piti kiristää vaikka täysillä mentiin. Lohdutin Tonia ja sanoin ettei ole kuin yksi nousu enää ja tää kestää alle kymmenen minuuttia enää. Vastaus oli tyly -Mie tiiän nää paikat ja niitä mäkiä on vielä kaksi. No juoksimme mäet ja alamäen. Trio E kääntyi tielle ja me menimme pehmeämpää reittiä hypotenuusaa pitkin ja kerkisimme maaliin niukasti ensimmäisinä. Fiilis oli hieman epätodellinen mutta mahtava!

Kisa mentiin hyvissä fiiliksissä alusta loppuun, eikä ongelmat lumikengän kanssakkaan saanut fiilistä notkahtamaan. Kilpailu oli mukavan tasaväkistä ja kolmesta parhaasta joukkueesta jokainen oli nopein yhdellä osuudella. Mainittakoon vielä että joukkue nro 69 Mehukas Metukka nimen keksiminen oli vaikeaa, joten joukkueen nimeämiseksi käytimme avuksi nimeltä mainitsematonta hakukonetta (sponsori sopimus vielä kesken) nimigeneraattoreiden etsimiseen.

Lisää Karin ottamia kuvia: Kari Kuninkaanniemi Wiima kuvat