Joukkueemme Karsu.fi osallistui Short matkalle, joka oli 24h nonstop kilpailu ja Long matka oli 48h, joka oli myös Euroopan sarjan osakilpailu. Molemmilla matkoilla oli sarjat 4 hlön joukkuille (joista yhden oltava nainen), MM ja MW sarjat.
Seikkailu alkoi kello 1200, kajakki melonnalla, n.225 kajakkia samalla lähtöviivalla yhteislähtönä. Menimme lähtöön hyvissä ajoin ja ankkuroiduimme yhteen lähtöpoijuun venäläisen joukkueen kanssa, toiselle puolelle meihin kiinnittyi venäläinen joukkue ja ainakin suomalaiset F1 kuskit olivat puheissa juuri ennen starttia.
Startti onnistui paremmin kuin ensimmäisessä seikkailukilpailussani Lapin Kulta Challengessa 2000, jolloin startattiin kolmen hengen inkkari kanooteilla. Meloimme n. 5km ensimmäiselle TAlle, jossa oli parin km suunnistus ja sen jälkeen joki osuus ilmatäytteisellä aluksella. Jaakko ja Mika menivät joessa omalla patjalla ja minä menin Tanjan kanssa samalla patjalla. Järjestäjä oli päättänyt kieltää ensimmäisen kosken laskun liian voimakkaan virtauksen vuoksi, joten rantauduimme ekalla rastille ja kiersimme kosken.
Toinen rasti oli seuraavan kosken jälkeen. Mika pääsi suoraan rastille ja me menimme Tanjan kanssa hieman pitkäksi, rantautuessamme huomasin Jaakon ajautuvan samalle kohtaa ja ojensin hänelle käden ja autoin rantaan. Perään lähtiessäni huomasin vasemman jalan olevan jumissa kivien välissä. Huusin Jaakon kaveriksi ja sain työnnettyä reilun jalkapallon kokoisen kiven hänelle pidettäväksi, ettei se luiskahda takaisin ja vielä kaksi samalaista kiveä oli siirrettävä, että sain jalkani vapaaksi. Samalla Mika antoi haastattelua Karelia tv (videolla näkyy hyvin melontaosuuden tehtäviä).
Kävimme hakemassa kolme pakollista rastia meloen Laatokan saarilta. Tarkistimme aikataulua ja huomasimme, että meillä on kulunut aikaa enemmän kuin arvioimme reittisuunnitelmaa tehdessämme, joten päätimme jättää kolme vapaaehtoista rastia hakematta. Kilpailussa oli punaisia pakollisia rasteja, jotka oli haettava järjestyksessä ja niiden välissä oli vihreitä rasteja, jotka oli vapaaehtoisia ja näiden rastien ensimmäinen numero kertoi niistä saatavien pisteiden arvon.
Saavuimme saareen, missä oli ensimmäisenä kiivettävä pystysuora n. 20m korkea seinämä joukkuekaverin varmistamana. Saimme englanniksi ohjeet -Kiivetkää ylös, varmistus alhaalta. Ensimmäinen jää ylös varmistamaan ja, kun koko joukkue on tasanteella, jatkatte jumaroinnilla huipulle. Kiipeäminen oli aika haastava ja vasta jälkeenpäin tajusin, että olisin voinut hieman helpottaa kiipeämistä tukeutumalla enemmän köyteen. Tasanteella minut ohjattiin suoraan jumarointiin ja, vaikka yritin useamman kerran selittää, että minun pitää auttaa ja odottaa joukkue kasaan, käskettiin minun jatkaa matkaa. No toisaalta tämä oli kisan ja koko reissun ainoa tilanne, missä tuli ymmärrys ongelmia ja asiaa ei saatu selvitettyä yhteisen kielitaidon puutteen vuoksi.
Jumaroinnin jälkeen oli suunnistus seuraavalle rastille mistä alkoi 7km coasteering osuus. Coasteering oli kaikille muille paitsi Jaakolle uusi laji. Tarkoituksena on edetä rannikkolinjassa ja löytää rastit numerojärjestyksessä, näitä neljää rastia ei ollut piirretty kartalle vaan ne oli löydettävä. Alkuun tutkimme paikkoja liiankin tarkkaan ja parin joukkueen ohitettua meidät kiristimme tahtia. Kun Jaakko erehtyi sanomaan, että kaikki tarjoaa kaljat rastin löytäjälle, juoksin loppumatkan edellä ja vinkkasin kavereita oikaisemaan niemekkeet ja hankalammat paikat. Nautiskelin juoksemisesta ja hyppelystä kiville ja kallioille välillä kävin Laatokassa kahlaamassa. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta napakan lounaistuulen viilentäessä. Homma oli kuluttavaa, mutta luotin siihen, että suunnistus osuudella ja melonnassa pääsen palautumaan. Kaikki rastit löytyivät oikeassa järjestyksessä ja muutama joukkue tulikin meitä vastaan, koska olivat menneet jonkun rastin ohi.
Saavuimme rantakalliolle, jolta oli ”Trolley” (tätä pähkäilimme ennakkoon mitä tarkoittaa) eli reilu 100m pitkä vaijeriliuku toiselle saarelle, jossa siirtyminen sivusuunnassa, leimaus ja takaisin toista vaijeria pitkin. Yleensä en vaijeriliuista ole välittänyt (johtunee siitä, että joutuu juoksemaan takaisin lähtöpaikkaan), mutta tämä oli mukavaa. Trolleyn jälkeen kahden rastin suunnistus läpi saaren ja tämänkin osuuden Jaakko hoiti tyylikkäästi ja meitä coasteeringissä ohittaneet hyppäsivät peesiimme ja lopuksi kiittivät avusta. Tällä kertaa laskeuduimme seinämän kasilla ja matkan varrella piti leimata rasti. Jokaisen piti aina leimata rasti ranteeseen kiinnitetyllä chipillä ja samalla piti leimasimen elektroninen lukija aktivoida painamalla toisella kädellä nappia, joten leimaus vaati aina kaksi kättä. Laskeuduin edellä ja ohjasin toiset rastille alhaalta käsin. Tanja selvisi saaren kiipeilyistä upeasti ottaen huomioon hänen vähäisen kiipeilykokemuksensa. Kanootille siirtyessä jäin juttelemaan venäläisten talkoolaisten kanssa ja he tarjosivat mukavasti lämmittävää teetä. Kello oli klo 2015 kun lähdimme saaresta.
Palasimme melonnan lähtöpaikalle, kannoimme kanootit omaan vaihtoloossiin, lämmintä ylle, ruokailua ja loppuosuuden kamojen tsekkaus. Alkavalle mtb-osuudelle vaihdoin ainoastaan kuivat irtohihat ja pyöräilykäsineet. Lähdimme fillaroimaan klo 2236 ja huomasimme järjestäjän tarjoavan jotain riisiruokaa ja teetä, söimme lisää ja lähdimme matkaan.
Reilun tunnin fillaroinnin jälkeen saavuimme kuvasuunnistukseen, tässä vaiheessa piti jo kaivaa otsavalo esille. Hämärä teki suunnistukseen pientä lisähaastetta, kaikki rastit löydettiin ja pääsimme jatkamaan matkaa. Vaihdossa oli kisan ainoa hoitotoimenpide, kun teippasin Mikan jalkapohjan.
Taas poljettiin reilu tunti seuraavalle rastille ja kuvasuunnistukseen, tällä kertaa meillä oli satelliittikuva ”soramontusta”. Tulimme montun reunalle ja totesimme, että Venäjällä soramontut on käänteisiä. Tämän jälkeen oli yhdeksän rogaining rastia ja niistä kävimme kaikki. Hylätty n. 8m korkea tiilitalo oli yksi hienoimmista rasteista. Ensin oli jumarointi lattiatasosta kattohirsille.
Seuraavaksi siirryttiin rakennuksen toiseen päähän, matkalla rastin leimaus ja lopuksi räystään ali ja laskeutuminen ulkoseinää pitkin. Kaiken tämän sai tehdä itsenäisesti, eikä laskeutuessa ollut varmistajaa jarruttamassa menoa, joten pääsi nautiskelemaan vapaasta menosta.
Kuuden jälkeen aamulla pyöräillessä alkoi oikea reisi kramppailla, seuraavan rastin kohdalla otin merisuolaa, useamman geelin, patukkaa, pähkinöitä ja venäläistä energiajuomaa ja sanoin että siirryn parin rastivälin ajaksi peesailemaan ja luovutin Tanjan vetämisen Jaakolle, kokemus oli opettanut että väsähdyksiin on reagoitava tai muuten tulee pahempia ongelmia. Käytimme pyöräillessä flexiä ja vuorovetoja pitääksemme yllä kilpailukykyistä vauhtia. Huili teki tehtävänsä ja kahden rastivälin jälkeen pystyin ottamaan Tanjan vetoon.
Kahdeksan aikaan pidimme pikaisen huollon mökillämme, joka sattui olemaan loppuosuuden reitinvarrella. Päätimme hakea coasteering rastit ja laskelmoimme että tiukalle menee, mutta mahdollisuuksia on. 24h kisaamisen jälkeen tulisi sakkoa piste per minuutti ja tunnin ylityksestä hylätty. Ralli päälle ja menoksi. Reitti coasteeringin alkuun oli kuitenkin hitaampi kuin arvioimme, joten muutimme suunnitelmaa ja kävimme kaksi rastia jalan ja suuntasimme maaliin. Paluumatkalla onnistuin kaatumaan savilätäkköön oikelle kyljelle ja niitä savia löytyy vieläkin repusta.
Kilpailuun käyttimme aikaa 23h 5min 37sek. Sijoituimme sarjassamme neljänneksi ja olimme paras suomalainen joukkue. Maalissa oli mahtava fiilis ja koko kisa meni huippu fiiliksillä muutenkin. Oma jaksaminen oli positiivinen yllätys, kun edelliset kaksi vuotta olivat olleet rikkinäisiä ja en ollut päässyt harjoittelemaan säännöllisesti. Kiipeilytehtävät antoi mukavaa haastetta seikkailuun valmistautuessa, sai opetella uusia taitoja ja mikä parasta opittua pääsi käyttämään. Iso kiitos Kristalle.
Kisan aikana päällä oli triathlonshortsit, 3/4 trikoot, compressio säärystimet, sukat, pyöräilypaita, numeroliivi, irtohihat, pyöräilyhanskat ja buffi. Aamulla jätin yläkropalle pelkän numeroliivin. Neljän aikaan aamuyöllä harkitsin kevyen takin päälle laittoa. Alimmillaan ilmanlämpö laski noin 13 asteeeseen. Melonta-osuuksilla käytin 25l reppua ja mtb-osuuksilla mukana oli 40l reppu. Kiipeilyvaljaat kulkivat mukana koko kisan. Energiaa tankkasin mielestäni paljon, vaikka reppuun jäi vielä runsaasti syötävää, pakkaillessa epäilin, onko energiaa liian vähän mukana. Juomaa meni noin 5,5 litraa ja Piste
malla alkoi ankara reittiin perehtyminen ja kaikki muu jäi ulkopuolelle. Kaksi tuntia myöhemmin starttasimme prologiin ja pää löi tyhjää.
Questilla olikin sitten vaijeriliuku, tässä kastuminen ei haitannut kun olimme jo aiemmin oikaisseet uimalla.
etsimme rastia 50min ja sinä aikana kuljimme 2200m (pyöräilykengät jalassa). Minkä seurauksena Tonin reidet alkoi temppuilla ja allekirjoittaneen päkiä oli kuin tulessa CP5lle mennessä. Päkiä ongelman vuoksi vaihdoin lenkkarit jalkaan lyhyemmänkin juoksuosuuden ajaksi ja Myllytuvalta eteenpäin polkiessa oli vasemmassa jalassa pyöräkenkä ja oikeassa jalassa lenkkari.
imenpojan polun kevättalvella 2009. Tehtävänä oli kulkea ansapolku ja merkata oikea vastaus annettun lappuseen. Kolme neljästä muistin aiemman vierailun jäljiltä. Tankkasimme suklaata, pähkinöitä, lakuja, karkkia ja banaania. Täydensimme juomavarastot ja huomasin juoneeni jo yli kolme litraa tosin olihan matkaa tehty jo 9,5h auringon paisteessa. Aikaa meni 25min huoltoineen ja tehtävineen.
väärin, sotkin saaret toisiinsa ja päädyimme rajavyöhekkeen reunalla. CP19 oikaisimme kajakkia kantaen sulkulahden kautta ja samaan ratkaisuun näytti päätyneen myös Taidottomat Expedition Team ja The Pacman Extensions. Melonta oli kisan hienoimpia kokemuksia, peilityyni lämmin kesä yö auringon laskusta auringon nousuun. Aikaa meni hieman yli viisi tuntia ja matkaa kertyi 27.8km
sivulla olleen kuvan ja videon perusteella onnistuimme tekemään ennakkotiedustelua
reitistä ja lajeista. En tiedä oliko tarkoitus että näin pystyy päättelemmän, mutta oli hienoa ratkaista arvoitus. Näin ollen rullaluistelun osuus meillä oli 9,5km.
9.30 olimme Myllytuvalla, joten matkamme jatkui pyöräsuunnistuksella kohti Tuupovaaraa. Hieman harmitti että missasimme melonnan ja jouduimme jälleen cut offiin. Fiilis oli kuitenkin hyvä ja hieronnasta oli ollut apua ja saimme pidettyä kelpo vauhtia viimeisellä MTB osuudellamme. Mielenkiinnolla odottelimme mitä kivaa meille on loppuun keksitty.
Kuvittelin mielessäni miten reitintekijä on hekotellut typerä virne naamallaan kun lippusiimaa on vienyt, aivan loistavaa loppukypsytystä. Kun rata oli viimeinkin suoritettu kävimme vielä suunnistamassa ja tälle etapille lähti juomaakin mukaan. Suunnistuksen jälkeen suuntasimme Tuupovaaran koululle maaliin.
multisportolli 