8:00 saimme reittikirjan ja kartat. Sa
malla alkoi ankara reittiin perehtyminen ja kaikki muu jäi ulkopuolelle. Kaksi tuntia myöhemmin starttasimme prologiin ja pää löi tyhjää.
Prologi: kartta, rastimääreet ja leimakortti piti löytää annettujen ohjeiden mukaisesti. Toni otti kartan ja hoiti suunnistuksen mallikkaasti. Onnistuimme huolella hölmöilemään uimapatjaosuuden, luulimme että se on viimeisellä rastilla mikä oli merkattu Qlla ja uimapatjaosuus lyhyemmillä sarjoilla olisi eripaikassa, joten otimmme vain leiman.
Questilla olikin sitten vaijeriliuku, tässä kastuminen ei haitannut kun olimme jo aiemmin oikaisseet uimalla.
MTB Otimme pyörät koulun seinän vierestä ja matkaan. Mikäs ääni tuo on?? jarrupala laahaa jarrulevyä!! Mitä lie tapahtunut viime pyöräilyn jälkeen, mahtavaa aloittaa pyöräily kun heti ensipolkaisusta ilmenee ongelmia.
CP1 lötyi nätisti ja CP2 olimme pienemmillä teillä ja kartalle pääsy tuotti hieman ongelmia. CP3 löytyi helposti ja samalla yritin korjata pyörän jarrua siinä onnistumatta.
CP4 kumpare PahaRasti
etsimme rastia 50min ja sinä aikana kuljimme 2200m (pyöräilykengät jalassa). Minkä seurauksena Tonin reidet alkoi temppuilla ja allekirjoittaneen päkiä oli kuin tulessa CP5lle mennessä. Päkiä ongelman vuoksi vaihdoin lenkkarit jalkaan lyhyemmänkin juoksuosuuden ajaksi ja Myllytuvalta eteenpäin polkiessa oli vasemmassa jalassa pyöräkenkä ja oikeassa jalassa lenkkari.
CP6 Quest juoksimme reitin joka oli merkattu vessapaperilla jonka päätteeksi oli ammunta. Taulut oli ampumahiihdosta tutut viisi mustaa rinnakkain olevaa rengasta, ammu vasemmalta sanottiin ja minä ammuin oikealta. Toisen ohilaukausen jälkeen rastivalvoja sanoi ammu punaista rengasta ja silloin tajusin että ammuin oikealta vasemmalle enkä vasemmalta niinkuin oli ohjeistettu. Olimme talvella käyneet lumikenkävaelluksella minkä lähtöpaikkana oli sama kuin wcpaperi radan alku.
CP8 n7,5h tuntia startista pidimme rastilta lähtiessä pikaisen tankkauksen, tähän asti olimme tulleet pelkillä geeleillä ja juomalla. Aamupalasta oli aikaa 11 jo tuntia. Muistan katsoneeni kelloa ja ajatelleeni että nyt pitää huolehtia että ainakin kolmen tunnin välein tankataan enemmän, se jäi ajatuksen tasolle.
CP11 Quest Myllykoski, muistoja mieleen olin vaeltanut Pa
imenpojan polun kevättalvella 2009. Tehtävänä oli kulkea ansapolku ja merkata oikea vastaus annettun lappuseen. Kolme neljästä muistin aiemman vierailun jäljiltä. Tankkasimme suklaata, pähkinöitä, lakuja, karkkia ja banaania. Täydensimme juomavarastot ja huomasin juoneeni jo yli kolme litraa tosin olihan matkaa tehty jo 9,5h auringon paisteessa. Aikaa meni 25min huoltoineen ja tehtävineen.
CP12 meno mukaili Paimenpojan polkua ja näytti rakennukset reitinvarrella olevan samassa kunnossa kuin kahdeksan vuotta aiemmin. Oli mukavaa ajella polkuja vaikkei lenkkari aina polkimella meinannut pysyä. CP12 oli myös Quest suunnistus ja tässä jouduimme ensimmäisen kerran cutt offiin, emme saaneet suorittaa tehtävää vaan meidän piti jatkaa suoraan melonnan alkuun.
Mutalahti CP16 ja CP17. Melkoinen yllätys oli kun tuttu auto tuli hieman ennen CP:tä vierelle, kaverini oli Venäjältä palatessaan katsonut gps jälkeämme ja tuli kannustamaan meitä. Melontaan lisäsin vaatetusta irtohihoilla ja neopreenikäsineillä.
Järvellä suunnistaminen on oma juttunsa minkä olin huomannut talvisilla vaelluksilla, eikä melonta ollut poikkeus. Oli mukavaa vaihtaa lajia ja päästää jalat vähän helpommalla ja tämä alkuinnostus meinasi aiheuttaa rajarikkomuksen. Arvion matkan 
väärin, sotkin saaret toisiinsa ja päädyimme rajavyöhekkeen reunalla. CP19 oikaisimme kajakkia kantaen sulkulahden kautta ja samaan ratkaisuun näytti päätyneen myös Taidottomat Expedition Team ja The Pacman Extensions. Melonta oli kisan hienoimpia kokemuksia, peilityyni lämmin kesä yö auringon laskusta auringon nousuun. Aikaa meni hieman yli viisi tuntia ja matkaa kertyi 27.8km
Rullaluistelu Oinassalmi-Mutalahti 37km. Tämä oli meidän heikoin laji, joten päädyimme lyhentämään luistelua 28,5km ja vaihdoimme sen 13km juoksuun/kävelyyn. Ursakin fb 
sivulla olleen kuvan ja videon perusteella onnistuimme tekemään ennakkotiedustelua
reitistä ja lajeista. En tiedä oliko tarkoitus että näin pystyy päättelemmän, mutta oli hienoa ratkaista arvoitus. Näin ollen rullaluistelun osuus meillä oli 9,5km.
Tonin reidet oli kovilla ja uupumus oli aikamoinen Mutalahteen saavuttuamme Jouduin huolehtimaan että kaveri muistaa syödä. Hetken mietin uskoltaako matkaa jatkaa ja toisaalta vastaavassa tilanteessa en itse haluisi keskeytyksestä puhuttavankaan.
Jouduimme jälleen cutt offiin ja meidän piti päästä yhdeksään mennessä Myllytuvalle keritäksemme kanootti osuudelle. Kello 7:37 lähdimme jatkamaan matkaa aamuauringon lämmittäessä mukavasti, 16km asfalttia ja 9km soraa. Vajaa kymppi oltiin poljettu kun huomasin Tonin seilailevan, kaveri nukahteli pyörän selässä. Pysähdyimme Lerssinkankaan kohdalle ja komensin Tonin maahan. Kahdeksan minuuttia hieroin kaverin reisiä hänen nukkuessa, jonka jälkeen käytin kaksi minuuttia omaan huoltoon. 10min tehokkaan huollon aikana oli Pacmanit mennyt meidän ohitse. 9km myöhemmin oli minun vuoro torkahdella satulassa, torkahtelu tuli täysin yllättäen sillä en tuntenut itseäni väsyneeksi. Katsoin kelloa ja totesin ettemme tule kerkiämään melontaan, joten päätimme pitää tauon ja kävimme ojanreunalle nukkumaan. Katsoin kelloa 8:58 ja suljin silmät. Aurinko paistoi helteisesti suojasin olkavarrella silmiä, oli epämiellyttävän kuuma ja alkoi ärsyttää, lepäsin ja manailin mielessäni etten saa nukuttua. Olkoon katsoin kelloa 9:00 herätin Tonin ja jatkoimme matkaa, enää en torkahdellut. Oli mielenkiintoista huomata miten kahden minuutin lepo piristi ja nosti mielialaa vaikka uneen asti en päässyt.
9.30 olimme Myllytuvalla, joten matkamme jatkui pyöräsuunnistuksella kohti Tuupovaaraa. Hieman harmitti että missasimme melonnan ja jouduimme jälleen cut offiin. Fiilis oli kuitenkin hyvä ja hieronnasta oli ollut apua ja saimme pidettyä kelpo vauhtia viimeisellä MTB osuudellamme. Mielenkiinnolla odottelimme mitä kivaa meille on loppuun keksitty.
Tuupovaarassa kävimme ensin ampumassa ekoaseilla ja sen jälkeen suoritimme poliisisuunnistuksen. Meidän piti kulkea suppamaastossa lippusiiman mukaan ja aina kun löysimme neulan oli merkattava karttaan sijaintimme. Huonoksi onneksemme olimme jättäneet reput lähtöpaikalle eikä meillä ollut juomaa mukana.
Kuvittelin mielessäni miten reitintekijä on hekotellut typerä virne naamallaan kun lippusiimaa on vienyt, aivan loistavaa loppukypsytystä. Kun rata oli viimeinkin suoritettu kävimme vielä suunnistamassa ja tälle etapille lähti juomaakin mukaan. Suunnistuksen jälkeen suuntasimme Tuupovaaran koululle maaliin.
Aikaa käytimme 27h10min ja cut offeja keräsimme ennätysmäärän. Virheitä teimme paljon. Vaikeinta kisassa oli materiaalin jaon ja startin välinen aika, olin erittäin vahvasti epämukavuusalueella toimiessani joukkueemme suunnistajana.
multisportolli 