Redfox Adventure Race Kilpola, Venäjä

Joukkueemme Karsu.fi osallistui Short matkalle, joka oli 24h nonstop kilpailu ja Long matka oli 48h, joka oli myös Euroopan sarjan osakilpailu. Molemmilla matkoilla oli sarjat 4 hlön joukkuille (joista yhden oltava nainen), MM ja MW sarjat.

Mika Okkonen, Jaakko Leppänen, Tanja Lindroos ja Olli Korkeakoski

Seikkailu alkoi kello 1200, kajakki melonnalla, n.225 kajakkia samalla lähtöviivalla yhteislähtönä. Menimme lähtöön hyvissä ajoin ja ankkuroiduimme yhteen lähtöpoijuun venäläisen joukkueen kanssa, toiselle puolelle meihin kiinnittyi venäläinen joukkue ja ainakin suomalaiset F1 kuskit olivat puheissa juuri ennen starttia.

64503357_2258435904235408_531901836701990912_o

Startti onnistui paremmin kuin ensimmäisessä seikkailukilpailussani Lapin Kulta Challengessa 2000, jolloin startattiin kolmen hengen inkkari kanooteilla. Meloimme n. 5km ensimmäiselle TAlle, jossa oli parin km suunnistus ja sen jälkeen joki osuus ilmatäytteisellä aluksella. Jaakko ja Mika menivät joessa omalla patjalla ja minä menin Tanjan kanssa samalla patjalla. Järjestäjä oli päättänyt kieltää ensimmäisen kosken laskun liian voimakkaan virtauksen vuoksi, joten rantauduimme ekalla rastille ja kiersimme kosken.

Toinen rasti oli seuraavan kosken jälkeen. Mika pääsi suoraan rastille ja me menimme Tanjan kanssa hieman pitkäksi, rantautuessamme huomasin Jaakon ajautuvan samalle kohtaa ja ojensin hänelle käden ja autoin rantaan. Perään lähtiessäni huomasin vasemman jalan olevan jumissa kivien välissä. Huusin Jaakon kaveriksi ja sain työnnettyä reilun jalkapallon kokoisen kiven hänelle pidettäväksi, ettei se luiskahda takaisin  ja vielä kaksi samalaista kiveä oli siirrettävä, että sain jalkani vapaaksi. Samalla Mika antoi haastattelua Karelia tv (videolla näkyy hyvin melontaosuuden tehtäviä).

Kävimme hakemassa kolme pakollista rastia meloen Laatokan saarilta. Tarkistimme aikataulua ja huomasimme, että meillä on kulunut aikaa enemmän kuin arvioimme reittisuunnitelmaa tehdessämme, joten päätimme jättää kolme vapaaehtoista rastia hakematta. Kilpailussa oli punaisia pakollisia rasteja, jotka oli haettava järjestyksessä ja niiden välissä oli vihreitä rasteja, jotka oli vapaaehtoisia ja näiden rastien ensimmäinen numero kertoi niistä saatavien pisteiden arvon.

cliffhanger

Saavuimme saareen, missä oli ensimmäisenä kiivettävä pystysuora n. 20m korkea seinämä joukkuekaverin varmistamana. Saimme englanniksi ohjeet -Kiivetkää ylös, varmistus alhaalta. Ensimmäinen jää ylös varmistamaan ja, kun koko joukkue on tasanteella, jatkatte jumaroinnilla huipulle. Kiipeäminen oli aika haastava ja vasta jälkeenpäin tajusin, että olisin voinut hieman helpottaa kiipeämistä tukeutumalla enemmän köyteen. Tasanteella minut ohjattiin suoraan jumarointiin ja, vaikka yritin useamman kerran selittää, että minun pitää auttaa ja odottaa joukkue kasaan, käskettiin minun  jatkaa matkaa. No toisaalta tämä oli kisan ja koko reissun ainoa tilanne, missä tuli ymmärrys ongelmia ja asiaa ei saatu selvitettyä yhteisen kielitaidon puutteen vuoksi.

teamcoasteering
coasteering

Jumaroinnin jälkeen oli suunnistus seuraavalle rastille mistä alkoi 7km coasteering osuus. Coasteering oli kaikille muille paitsi Jaakolle uusi laji. Tarkoituksena on edetä rannikkolinjassa ja löytää rastit numerojärjestyksessä, näitä neljää rastia ei ollut piirretty kartalle vaan ne oli löydettävä. Alkuun tutkimme paikkoja liiankin tarkkaan ja parin joukkueen ohitettua meidät kiristimme tahtia. Kun Jaakko erehtyi sanomaan, että kaikki tarjoaa kaljat rastin löytäjälle, juoksin loppumatkan edellä ja vinkkasin kavereita oikaisemaan niemekkeet ja hankalammat paikat. Nautiskelin juoksemisesta ja hyppelystä kiville ja kallioille välillä kävin Laatokassa kahlaamassa. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta napakan lounaistuulen viilentäessä. Homma oli kuluttavaa, mutta luotin siihen, että suunnistus osuudella ja melonnassa pääsen palautumaan. Kaikki rastit löytyivät oikeassa järjestyksessä ja muutama joukkue tulikin meitä vastaan, koska olivat menneet jonkun rastin ohi.

64497099_2258444320901233_9050960732354510848_o.jpg

Saavuimme rantakalliolle, jolta oli ”Trolley” (tätä pähkäilimme ennakkoon mitä tarkoittaa) eli reilu 100m pitkä vaijeriliuku toiselle saarelle, jossa siirtyminen sivusuunnassa, leimaus ja takaisin toista vaijeria pitkin. Yleensä en vaijeriliuista ole välittänyt (johtunee siitä, että joutuu juoksemaan takaisin lähtöpaikkaan),  mutta tämä oli mukavaa. Trolleyn jälkeen kahden rastin suunnistus läpi saaren ja tämänkin osuuden Jaakko hoiti tyylikkäästi ja meitä coasteeringissä ohittaneet hyppäsivät peesiimme ja lopuksi kiittivät avusta. Tällä kertaa laskeuduimme seinämän kasilla ja matkan varrella piti leimata rasti. Jokaisen piti aina leimata rasti ranteeseen kiinnitetyllä chipillä ja samalla piti leimasimen elektroninen lukija aktivoida painamalla toisella kädellä nappia, joten leimaus vaati aina kaksi kättä. Laskeuduin edellä ja ohjasin toiset rastille alhaalta käsin. Tanja selvisi saaren kiipeilyistä upeasti ottaen huomioon hänen vähäisen kiipeilykokemuksensa. Kanootille siirtyessä jäin juttelemaan venäläisten talkoolaisten kanssa ja he tarjosivat mukavasti lämmittävää teetä. Kello oli klo 2015 kun lähdimme saaresta.

Palasimme melonnan lähtöpaikalle, kannoimme kanootit omaan vaihtoloossiin, lämmintä ylle, ruokailua ja loppuosuuden kamojen tsekkaus. Alkavalle mtb-osuudelle vaihdoin ainoastaan kuivat irtohihat ja pyöräilykäsineet. Lähdimme fillaroimaan klo 2236 ja huomasimme järjestäjän tarjoavan jotain riisiruokaa ja teetä, söimme lisää ja lähdimme matkaan.

Reilun tunnin fillaroinnin jälkeen saavuimme kuvasuunnistukseen, tässä vaiheessa piti jo kaivaa otsavalo esille. Hämärä teki suunnistukseen pientä lisähaastetta, kaikki rastit löydettiin ja pääsimme jatkamaan matkaa. Vaihdossa oli kisan ainoa hoitotoimenpide, kun teippasin Mikan jalkapohjan.

Taas poljettiin reilu tunti seuraavalle rastille ja kuvasuunnistukseen, tällä kertaa meillä oli satelliittikuva ”soramontusta”. Tulimme montun reunalle ja totesimme, että Venäjällä soramontut on käänteisiä. Tämän jälkeen oli yhdeksän rogaining rastia ja niistä kävimme kaikki. Hylätty n. 8m korkea tiilitalo oli yksi hienoimmista rasteista. Ensin oli jumarointi lattiatasosta kattohirsille.

Seuraavaksi siirryttiin rakennuksen toiseen päähän, matkalla rastin leimaus ja lopuksi räystään ali ja laskeutuminen ulkoseinää pitkin. Kaiken tämän sai tehdä itsenäisesti, eikä laskeutuessa ollut varmistajaa jarruttamassa menoa, joten pääsi nautiskelemaan vapaasta menosta.

65026345_2269490766463255_7126791529498148864_o

Kuuden jälkeen aamulla pyöräillessä alkoi oikea reisi kramppailla, seuraavan rastin kohdalla otin merisuolaa, useamman geelin, patukkaa, pähkinöitä ja venäläistä energiajuomaa ja sanoin että siirryn parin rastivälin ajaksi peesailemaan ja luovutin Tanjan vetämisen Jaakolle, kokemus oli opettanut että väsähdyksiin on reagoitava tai muuten tulee pahempia ongelmia. Käytimme pyöräillessä flexiä ja vuorovetoja pitääksemme yllä kilpailukykyistä vauhtia. Huili teki tehtävänsä ja kahden rastivälin jälkeen pystyin ottamaan Tanjan vetoon.

Kahdeksan aikaan pidimme pikaisen huollon mökillämme, joka sattui olemaan loppuosuuden reitinvarrella. Päätimme hakea coasteering rastit ja laskelmoimme että tiukalle menee, mutta mahdollisuuksia on. 24h kisaamisen jälkeen tulisi sakkoa piste per minuutti ja tunnin ylityksestä hylätty. Ralli päälle ja menoksi. Reitti coasteeringin alkuun oli kuitenkin hitaampi kuin arvioimme, joten muutimme suunnitelmaa ja kävimme kaksi rastia jalan ja suuntasimme maaliin. Paluumatkalla onnistuin kaatumaan savilätäkköön oikelle kyljelle ja niitä savia löytyy vieläkin repusta.

Kilpailuun käyttimme aikaa 23h 5min 37sek. Sijoituimme sarjassamme neljänneksi ja olimme paras suomalainen joukkue. Maalissa oli mahtava fiilis ja koko kisa meni huippu fiiliksillä muutenkin. Oma jaksaminen oli positiivinen yllätys, kun edelliset kaksi vuotta olivat olleet rikkinäisiä ja en ollut päässyt harjoittelemaan säännöllisesti. Kiipeilytehtävät antoi mukavaa haastetta seikkailuun valmistautuessa, sai opetella uusia taitoja ja mikä parasta opittua pääsi käyttämään. Iso kiitos Kristalle.

Kisan aikana päällä oli triathlonshortsit, 3/4 trikoot, compressio säärystimet, sukat, pyöräilypaita, numeroliivi, irtohihat, pyöräilyhanskat ja buffi. Aamulla jätin yläkropalle pelkän numeroliivin. Neljän aikaan aamuyöllä harkitsin kevyen takin päälle laittoa. Alimmillaan ilmanlämpö laski noin 13 asteeeseen. Melonta-osuuksilla käytin 25l reppua ja mtb-osuuksilla mukana oli 40l reppu. Kiipeilyvaljaat kulkivat mukana koko kisan. Energiaa tankkasin mielestäni paljon, vaikka reppuun jäi vielä runsaasti syötävää, pakkaillessa epäilin, onko energiaa liian vähän mukana. Juomaa meni noin 5,5 litraa ja Piste

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s